Kauppahallin päivänsäde

Pitkästä aikaa pääsin tänään tarttumaan taas kameraan, kun ihanista ihanin Suvi oli kaupungissa ja lähti seuraksi aamukahveille Kauppahallin Linkosuolle. Rrrrrrakastan Tampereen Kauppahallin täysin omanlaistaan tunnelmaa, lämmintä valonväriä ja lukuisia pieniä myyntipisteitä herkkuineen, ja oon monesti haaveillut pääseväni kuvaamaan sinne. Nyt vedettiin kyllä varsinaiset pikasessarit, pariinkymmeneen minuuttiin kuvat ja kahvit, mutta siinäkin ajassa ehti jo tallentaa jotain olennaista – Kauppahallin värimaailman ja Suvin hymyn, joka valaisi jokaisen ruudun tuttuun tapaan. :)

_DSC2435 (2)

_DSC2427 (1)

_DSC2395

_DSC2417

_DSC2404 (2)

_DSC2448

Ihana Suvi ja ihana Kauppahalli. Kiitos seurasta, voi kunpa kaikki päivät vois aloittaa näin! <3

Mainokset

Lapinniemen metsänneito

_DSC1704

Monta viikkoa sitä odotettiin, mutta lopulta se saapui: puoliaurinkoinen ja vapaa iltapäivä, jolloin pääsin taas pitkästä aikaa kameran taakse potrettikuvauksen ihmeellisen maailman ääreen. Ensin vähän ihmeteltiin turhankin kirkkaasti paistanutta taivaankappaletta ja sen luomaa liian kovaa valoa, mutta lopulta löydettiin oikeat spotit ja kuvakulmat, joilla se saatiin valjastettua halutunlaiseen käyttöön. Lopputuloksena oli iso määrä hyviä otoksia, joista oli vaikea valita lemppareita. Tässä muutama ensimmäinen näyte kuitenkin.

Kuvia ei ole käsitelty kamerasta ulostulon jälkeen juuri lainkaan. Rajaukset on alkuperäiset, muutamissa lisätty vähän kontrasteja. Tavoitteena oli kuitenkin mahdollisimman freesi ja luonnollinen look, mikä mielestäni onnistui oikeinkin hyvin. Mallikin oli tyytyväinen, jee! :) Ostoslistallani on jo pidempään ollut kunnollinen refla, niin pääsis leikkimään vastavalon kanssa paremmin, mutta nyt se kiilasi ihan ykköshankinnaksi. Ihanaa luonnonvaloa riittäisi taas reippaasti seuraavan puolen vuoden ajan vaikka kuinka, jos vaan innokkaita kuvattavia löytyy.

_DSC1716

_DSC1779

_DSC1795

_DSC1797

_DSC2005

_DSC2023

Takaumatorstai: Koiranunta

Huomenna tulee täyteen päivälleen kuusi vuotta yhteiseloa erään, nyttemmin jo mummoiän saavuttaneen pienen russelimangustin kanssa. Ne ovat olleet vaiherikkaita vuosia, paljon on itketty mutta vielä enemmän naurettu. Päivittäistä naurua on irronnut myös siitä, miten käsittämättömältä näyttäviin asentoihin ja ilmeisiin tuo eläin taipuu varsinkin nukkuessaan. Usein pilkistää vain kirsu, käpälä tai hännänpää peitonmutkasta, mutta välillä lämmön noustessa jopa russelille liialliselle tasolle (yli saunalukemien siis), näkyy peiton alta enemmänkin.

Nämä kuvat on räpsitty jo viime elokuussa, kello on ollut vähän yli yö kahde. Testailussa oli joku überihq ja megakallis makrolinssi, jonka käyttö vähän hirvitti. Osa kuvista onnistui teknisesti paremmin, osa ei niinkään, mutta julkaisen silti lempi-ilmeotokseni teknis-laadullisista tekijöistä huolimatta. Voi koira. Voi mangustilötkömatokoira. On se vaan kaikessa käsittämättömyydessään maailman paras otus.

 ♡

 

#finnishgirl #snowing

_DSC1230 (1)

_DSC1224 (1)

_DSC1234 (1)

_DSC1239

All pics (c) Anniina Kärkkäinen

Oho. Toimii se kamera vieläkin. Minä taas en kameran takana toiminut aivan yhtä hyvin, mutta onneksi ihana Suvi linssin edessä sitäkin paremmin. Hetki meni perusteita muistellessa, mutta kyllä ne jotakuinkin oikeat asetukset sieltä lopulta löytyivät. Kuvailtiin Vapriikin, Finlaysonin ja Frenckelin ympäristössä kevyin tarkoitusperin, mutta saatiin aikaan yllättävänkin kivoja otoksia, joista tässä yksi sarja. Toi ihan ensimmäisenä oleva kuva on ehdoton lempparini ja totaalimanuaalisäätämisasetusten tulos, eli henkilökohtainen eeppinen voitto. Lumi oli mulle vieras materiaali kuvaustaustana, jännitin jo pelkästään sitä maassa olevaakin, mutta lopulta sitä tuli myös sateen muodossa taivaalta alas. Onneksi, näin jälkikäteen arvioiden, koska en olis koskaan uskaltanut lähteä kokeilemaan moista, jos en olisi jo kuvausasemissa seisoskellut sateen alkaessa.

Mitä tänään opimme: Aidot ystävät ovat rakkaita ja tuttuja näkemistauonkin jälkeen. Jopa se lumisade.

Valokuvaushommia / potretit vol 6 (ja vähän taidetta)

_DSC0994    _DSC0998

_DSC0934 _DSC1014    _DSC1016

_DSC1026    _DSC1034

_DSC1115

_DSC1116

_DSC1104

kaikki kuvat (c) Anniina Kärkkäinen

Mä voisin vaan kuvata. Ja kuvata lisää. Ja kuvata vielä vähän lisää.

Rikoin tiistaiaamuna lasin, kun se tipahti käsistäni keittiön kiviselle laattalattialle. Hetken aikaa koko elämä tuntui yhtä lohduttomalta ja sirpaleiselta sotkulta kuin lasikaaos lattialla. Ystävä muistutti sirpaleiden tuovan onnea. Siitä sisuuntuneena olen saanut parissa päivässä tehdyksi monta tekoa, jotka olisin voinut tehdä jo kauan sitten, ja myös pari pientä onnenpotkuakin osakseni. Täytyy ruveta tiputtelemaan niitä useamminkin, jos sillä saa tällaista aikaan.

Tämän illan maisemat olivat takapihalta ja malli naapurista. Kaunista seutua siis. Aloiteltiin yhdeksän maissa illalla, kun aurinko laski järven taa värjäten taivasta ensin oranssin sävyillä ja lopulta maalasi kaiken tummanpunaisella. Luin viime yönä kirjan, rakkausromaanin, Raymond Radiguetin Paholainen ruumiissa, jonka tekstin tyyli oli niin ikään yhtä maalailevaa. Viimeisimmistä kuvista se nousi taas muistiin. Ehkä se toimi alitajuisena inspiraationa tämän illan kuville.

”Kulutin hermojeni voimavarat vuoroin pelkoon, vuoroin rohkeuteen, ja uuvuin tyyten niihin tuhansiin ristiriitoihin, joita täytyy syntyä, kun minun ikäiseni ryhtyy täysikasvuisen seikkailuun.” Pitäisi lukea enemmänkin.

Valokuvaushommia / potretit vol 5

_DSC0579_DSC0671  _DSC0654

_DSC0634  _DSC0597

_DSC0718  _DSC0719

_DSC0592

_DSC0610  _DSC0748

Ihan lähtee nyt lapasesta tämä touhu. Entä jos mua ei huvita tehdä enää mitään muuta kuin leikkiä kameralla? (Lievää liioittelua. Huvittaa kyllä. Esim. syödä jäätelöä ja kahlata järvessä auringonpaisteessa. Mutta kun ei ole teatteriproggista juuri nyt työn alla, niin täytyy jotain taidetta päästä tekemään.)

Tässä siis sunnuntain iltapäiväaurinkoa hyödyntäneitä räpsyjä. ”Mahdollista fb-profiilikuvamatskua” oli mallin toive, ja sehän mulle kelpasi. Linssinä edelleen maailman paras AF Nikkor 50mm f/1.8D ja treenin- ja mielenkiinnonkohteina vastavalo ja ulkokuvaus. Saatoin olla hieman fiiliksissäni tästäkin taas.

Päivän opitut asiat: Luonnonvalon pehmeydellä kikkailu on silkkaa parhautta. Kirkkaassa paisteessa vastavalo toimii paljon paremmin kuin mallin kasvoille suoraan osuvat säteet. Puolipilvinenkään ei ole latistava tai tylsä, vaikka niin pelkäsin. Harmaa sadesää kiehtoisi kokeilla kans.

Seuraavana ostoslistalla on (suuremman muistikortin lisäksi) heijastin. Ihan vaan että pääsee kokeilemaan valon taittamista itse päättämiinsä suuntiin. Vapaaehtoisia malleja otetaan vastaan myös! Ne tosin palautetaan käytön jälkeen koteihinsa, meillä ei ole tilaa niiden pitkäaikaissäilytykseen.