Vaan sil on väliä – Kuinka mahduttaa elämänsä alle 20m2 yksiöön, osa 2

4.Mitä mä tarvitsen?
Jos tähän mennessä on jo karsittu ulkoisista puitteista pois kaikki ylimääräinen, niin nyt alkaa se turhasta irtaimesta luopuminen. Tämä on siis oikeastaan se ainoa konkreettinen neuvo, kaikki aiempi on ollut asioiden henkistä työstöä. Lyhyesti ohjeistus menee näin:

-Säilytä vain sellainen, mistä olisit yhä valmis maksamaan

-Hyödynnä tavaroiden ja tilojen kaikki potentiaali, multifunktionalismi on in

-Valitse ja vaali vain kauniita käyttötavaroita, niin niiden esilläpitäminen ei tuota visuaalista tuskaa

-Luo oma linjasi ja pysy siinä kaiken suhteen, esimerkiksi tietty värimaailma, aikakausi tai tyylisuunta, niin kokonaisuus pysyy hallittuna. Tämä pätee niin vaatekaappiin, astiavalikoimaan, sisustukseen kuin oikeastaan mihin tahansa muuhunkin.

koira sängyllä

Väitän, että suurimmalla osalla suomalaisista on suurin osa tavarasta enemmän tai vähemmän jotain muuta kuin välttämättömyyksiä. Jos myönnät väitteen todeksi, olet jo ottanut ensimmäisen askeleen ongelmasta irti päästämiseksi. Ei pääsemiseksi, vaan päästämiseksi. Tavarasi eivät omista tai kahlehdi sinua isoon asuntoon. Sinä omistat tavarasi, roikut niissä omasta tahdostasi. Tunnetekijöiden vuoksi, käytäntöä helpottaaksesi, pahan päivän varalle, onhan näitä syitä. Kerrataan vielä: Se olet sinä joka roikkuu tavarassa, ei tavara sinussa.

Kuten sanottu, olen esteetikko ja hamsteri, mikä yhdistelmänä aikaansaa sen, että varastoni kaiken suhteen olivat vielä jokunen vuosi sitten erittäin massiiviset. Olin karsinut tavaramäärää rankalla kädellä jo edellisien muuttojen yhteydessä, mutta tämä viimeisin vähensi radikaalisti kaikkea. Netti ja erinäiset kodinjärjestelyoppaat ovat täynnä vaikka minkälaisia vinkkejä siihen, miten vähennät tavaramäärääsi ja siivoat kaappisi, mutta mulle on aina riittänyt yksi ainoa itse lanseeraamani kysymys: Ostaisinko tämän vielä, jos törmäisin tähän nyt kaupassa? Jos en osaa päättää, kysyn kysymyksen eri valossa: Lähtisinkö kauppaan etsimään ja ostamaan juuri tätä tuotetta? Jos vastaus on kielteinen, on hyvin vähän syitä, miksi kyseinen tavara tulisi säilyttää. Random muistoesineet -boksi on toki ihan sallittua omistaa, ja sellaisen saa mahtumaan kämppään kuin kämppään, mutta senkin koon ja sisällön suhteen on hyvä pitää joku roti itsellään.

astiakaappi

Nyt tilanne on jo aika hyvä: En omista enää kovinkaan paljoa mitään, mikä ei olisi aktiivikäytössä. Paperitavaraa on vielä karsittavana ja vaatekaappi täytyy käydä taas läpi kevään tullen, mutta muuten mennään siedettävissä määrissä. Kaikki kauniit ja rakkaudella valitut käyttöastiani mahtuvat säilöön pieneen kuivauskaappiin, kattilat ja paistinpannut uunin peltilokeroon, liinavaatteita on minimimäärä (esim. pussilakanoita on kaksi: toinen käytössä, toinen varalla), vaatekaapissa ei enää pyöri viisiä(toista) rikkinäisiä farkkuja ja kylppärin purnukkavalikoimassa on vain sellaisia tuotteita, joita oikeasti käytän useammin kuin kerran vuodessa. Huonekalujen suhteen harrastan multifunktionalismia: Sänky muuttuu sohvaksi, kun koristetyynykasan asettelee selkänojaksi, keittonurkkauksen baarikorkea työtaso toimii ompelu- ja kirjoituskäytössä seisomatyöpisteenä, ja työtason ääreen kirpparipalstalta löytynyt baarituoli palvelee tarvittaessa myös keittiöjakkarana.

Kodissani ei silti ole askeettista, päinvastoin. Useimmat käyttöesineet todellakin ovat niin kauniita, että saavat näkyä. Keittiötavaroiden suhteen olen ollut todella valikoiva, sillä kun keittiönurkkaus eli ole oma erillinen tilansa vaan osa huonetta, ei siellä tarvitse olla mitään, mikä ei miellyttäisi ulkonäöllisesti. Rakastan mun turkoosia blenderiä ja saman sarjan leivänpaahdinta (joka on kyllä turhake, kun allergoissani en juurikaan leipää tule syöneeksi) niin, että niille ei ole edes tarvetta etsiä tilaa kaapista, kun näyttävät pöydällä niin kivoilta. Keskimääräiset tiskiainepullot ovat rumia, joten vaihdoin tiskiaineen kaunisetikettiseen lasipulloon. Tiskiharja ei ole mikään designin riemuvoitto, vaan perinteinen markettiharja, mutta sentään se on musta, joten se sopii hyvin pullon kaveriksi, samoin kuin koukuissa hellan vieressä roikkuvat mustavalkoiset patalaput. Hauskaa on ollut myös huomata, että niin paljon kuin minä tiskaamista inhoankin, on koko ajan silmissä olevan keittiön puhtaanapitäminen oikeastaan nykyisin aika iisiä. Pieni määrä kauniita astioita on melkein ilo tiskata. Melkein. Ainakin kun tiskiainekin on kauniissa pullossa.

yksiön keittiö

Kolmesta asiasta olen varsinaisesti tinkinyt. Minulla ei ole mikroa, vaan lämmitän ruoat uunissa tai hellalla. Toisinaan se vituttaa hetken, mutta enemmän vituttaisi ruma iso mikromöhkäle viemässä muutenkin vähää pöytätilaa. Kaappeihinkaan ei mahdu, joten päätin pärjätä ilman. Toinen asia on kirjahyllyttömyys. Päätin olla hankkimatta sellaista, vaikka se tarkoittaakin sitä, että lähes kaikki kirjani ovat surullisesti pahvilaatikoissa alakerran häkkivarastossa. Tiedostin kuitenkin sen, etten varsinaisesti käyttäisi niitä kirjoja päivittäin, joten olisi ollut liian iso uhraus tuoda näin pieneen tilaan isoa hyllyä, johon ne mahtuisivat. Kolmas homma on se kinkkisin. Möhkälemäinen stereosoitin kajareineen on ensimmäinen hankintani omilleni muutettuani, maksoin siitä 225e. Rahat olin raatanut kasaan kesätöissä maatilalla. Muistan sen elämäni eeppisimmän rusketuksen (takana ehkä pari palamista heinäpellolla) ja voitontunteen, kun valikoin huolella pikkukaupungin tarjonnasta parhaimmanlaatuisen soitinsetin ja kannoin sen kuusitoistavuotiaan vapaudenriemulla ikiomaan vuokrakotiini. Kasettipesät eivät ole olleet hyötykäytössä ensimmäisen vuoden jälkeen oikeastaan lainkaan, mutta muilta osin se on laulanut käytännössä päivittäin kaikkien näiden vuosien ajan. Minä suorastaan toivoisin, että Philipsini pettäisi lopultakin ja masiina hajoaisi, jolloin se saisi kokea ns. luonnollisen poistuman pois luotani. Mutta niin kauan kun se toistaa äänen edelleen yhtä perhanan hyvälaatuisena kuin silloin ostohetkelläkin, ei musta ole siitä luopumaan edes esteettisyyden nimissä.

 

Lisäksi on muutama hyvä niksi tilojen hyödyntämiseen, joita noudattamalla pienessäkin tilassa asumisesta tulee mielekästä, vaikka tavaraa olisikin. Tässä päästään taas multifuntionalismin ytimeen: Näe kaiken tilan potentiaali.

-ovien hyödyntäminen (oven yli ripustettava naulakko, kaapin- tai komeronoven sisäpuolelle laitettavat tarrakoukut)
-ovien yläpuolen hyödyntäminen hyllyille tai kaapeille (lisää säilytystilaa pieneen eteiseen)
-erilaiset säilytystangot ja avohyllyt sekä kylppärissä että keittiössä (esim. Ikeasta löytyy apuja ja inspiraatiota näihin)
-sängynaluslaatikot esim. vuodevaatteille, tai sängyn rakenteissa olevat laatikot-pienessä keittiössä astioiden säilytys kuivauskaapissa ja uunivuokien, kattiloiden ja paistinpannujen säilyttäminen uunin alalokerossa
-koristelaatikot hyllyillä esim. koruille, kynille tai muille pienesineille
-vaatekaappien, lipastojen ja muidenkin komeroiden sisätilojen järjestäminen pienempien laatikoiden avuilla
-taittotuolit ja -pöydät
-korivaunut, baarikärryt jne kevyet ja helposti liikuteltavat lisäsäilytysjärjestelmät
-kenkäkaapit/kenkälaatikkopino hattuhyllyllä/mittojen mukaan tehty kenkäteline/kenkien laittaminen ”esille” koriste-esineiden tavoin
-samoin korut, laukut ja muut asusteet voi tuoda osaksi sisustusta
-vaaterekit sisustuselementtinä (ja vaatehuoneessa kaksi rekkiä päällekäin yhden keskikorkeudella olevan sijaan)

 

vaatteet

Itse olen aina edustanut sitä koulukuntaa, että kodissa saa näkyä asujan persoona, harrastukset ja mielenkiinnonkohteet. Toiset tykkäävät siloittaa kaiken henkilökohtaisen pois näkyvistä, mutta itse koen, että koti saa kertoa asujastaan. Ikea-kodit kuuluvat Ikean näyttelyosastolle, minä ainakin haluan, että minun kotini näyttää minulta. Silloin tunnen olevani kotona.

Lisää hyviä vinkkejä ja inspiraatiokuvia pieneen asumiseen löytää Pinterestistä. Koostin sinne itsekin yhden taulun asiasta, klikkaa tästä, mutta siinä on vain murto-osa kaikesta ihanasta inspiraatiomateriaalista ja loistavista ideoista tilojen hyödyntämiseen. Blogimaailmasta taas yksi ehdottomista suosikeistani on Helsingin Helmeksi, jossa on tosielämän muutoskohteita siitä, kuinka pienistä ahtaista luukuista on remontoitu upeita luksusasuntoja. Parviratkaisuista kiinnostuneille ehdoton vierailukohde!

Tuleeko mieleen muita vinkkejä, jotka listoistani vielä puuttuu?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s