Portfoliopostaus: Plastista sommittelua

Nopeasti on menneet ekat viikot Kivääritehtaalla! Nyt seuraa eeppinen kilometripostaus ja kuvatulva ensimmäisten viikkojen aikaansaannoksistani. Tai tarkalleen ottaen tuossa ensimmäisessä kuvassa ei kyllä ole mitään mun aikaansaamaa, jos en lie ollut edellisessä elämässäni raksamies. Se on kyllä hyvinkin todennäköinen skenaario, jos ei oteta huomioon edellisen elämän epätodennäköisyyttä. (Isäni sen sijaan on rakentanut about kaikki sillat Kivääritehtaan ympäristöstä ja suunnilleen yksin, jos sen juttuja on uskominen. Terkkuja! Isi on mun uskollisin fani ja lukee tämän varmasti. :D)

kivääritehdas jyväskylä

Kivääritehtaan sisäpihaa aamuauringossa

Ensimmäisiksi opinnoikseni valikoin kurssitarjottimelta plastista sommittelua, mikä tarkoittaa siis yksinkertaisuudessaan sommittelua kolmiulotteisilla elementeillä. Käytännössä esimerkiksi kaikki pienoismallirakentaminen sopii otsakkeen alle, mutta myös erilaisten kolmiulotteisten esineiden valmistus voidaan laskea siihen kuuluvaksi. Yleisesti termi on käytössä varsinkin arkkitehtuurin ja kuvanveiston saralla, kertoo meille ystävämme Wikipedia.

Ihan ensimmäinen tehtävänanto oli etsiä mieleinen kuva ja muuttaa se kolmiulotteiseksi pahvin, liiman ja peitevärien avulla. Mun aivot raksuttivat heti yhteen lempitaiteilijoistani, valokuvaaja Henri Cartier-Bressonin (siitäkin wikipediatietoisku) materiaalin suuntaan, joten pistin googlen kuvahaun laulamaan. Varmaan puolen tunnin pähkäilyn jälkeen päädyin tähän teokseen, The Asphalt World. TKyseessä on valokuva oletettavasti New Yorkin pikkukujilta, joten kolmiulotteista rakentamista oli tiedossa oikein pilvenpiirtäjien verran.

Henri Cartier-Bresson: The Asphalt Word. Tämä oli siis lähtökohta ja inspiraatio. Kuvan alkuperäinen sijainti: http://theasphaltworld.tumblr.com/post/509050934/henri-cartier-bresson

Tämä oli siis lähtökohta ja inspiraatio: Henri Cartier-Bressonin valokuva, ilmeisesti nimetön sellainen. Tiedoksi annetaan kuvauspaikka, ”USA. New York City. Manhattan. Downtown. 1947.”

 

plastinen 1

…ja sitten alkaa kuvan muuntaminen kolmiulotteiseksi!

plastinen

plastinen 2

Materiaalina mulla oli kotoa mukaan napattua Ikean keskivertopakkaus-aaltopahvia, joka asetti omat haasteensa muotoiluun ja taivuttamiseen (tukirakenteet oli pakko vahvistaa teipein kun puikkoliima ei pitänyt), mutta myös toi mahtavaa rosoista twistiä pintaan. Maalaus hoitui peiteväreillä, mutta koska alkuperäiskuvakin oli mustavalkoinen, oli väreillä revittely hieman tavanomaisesta poikkeavaa. Jossain vaiheessa totesin pahvimääräni olevan riittämätön, joten improvisoin lisämateriaalia (ihanan ohutta ja tasaista kartonkia) mm. tussipaketin etiketistä ja lähihuoltsikalta evääksi haetun Kokkikartanon lohikeiton muovikulhon ympäriltä (Kokkikartano vois sponssata mun opintoja jos tahtoo, syön enikeis teidän safkoja noin neljästi viikossa! Yhteydenotot sähköpostiin kiitooooos… :D ). Välivaiheista tästä eteenpäin mulla ei juurikaan ole kuvia, kun inspiraatio iski niin voimalla, mutta nyt pääsette kiertomatkalle kulissien taakse:

above the scenes behind the scenes 1 behind the scenes 2

asplaht world 3
Kyllä, näyttää kamalalta. Uskotteko että lopputuloksesta tuli virallisesta katselukulmasta oikeasti hieno? No niin väittäisin ainakin itse. Ajan loppuessa kesken oli pakko lopettaa myös yksityiskohtien näpertely, joten mun versio on alkuperäistä koruttomampi ja yksityiskohdattomampi tulkinta, mutta mielestäni tavoittaa fiiliksen silti:

aspaht world

asphalt world lähi

henri cartier bresson asphalt world

Ja vaikka oon ihan todella tyytyväinen myös lopputulokseen, niin parasta tässä työssä oli se, että sain palautettua itseeni aivan liian kauan kadoksissa olleen tekemisen riemun. Olin pienenä kova tyttö askartelemaan, kävin kuviskerhoa melkein koko peruskouluajan ja lukioonkin päädyin kuvataidepainotteiselle linjalle, mutta lukiovuosien ”jäljennetäänpä tästä koko luokka yhdessä tällainen kivan kliseinen torso/hedelmäkulho/kukkakimppu” -opetussuunnitelma ja paineet arvioinneista ja numeroista söi itsetunnon ja inspiraation. Töissä toki askartelenpaskartelen päivät pitkät mitä erikoisempia viritelmiä, milloin puvustukseen ja milloin tarpeistoon liittyen, mutta niissä on taas aina omat paineensa myös, sillä lopputuloksen täytyy kelvata ohjaajalle ja muulle työryhmälle.

Opintojen suhteen tsemppasin itseni tajuamaan, että nyt mulla on lopultakin mahdollisuus tehdä vain ja ainoastaan itseäni varten. Arvioidaanhan noikin työt, kun tutkintotavoitteisesti opiskelen, mutta paperiin päätyvillä numeroilla ei enää samanlaista painoarvoa ole, kun sillä paperilla on jo itsessään oma arvonsa. Nyt mä voin vaan testailla eri tekniikoita, kokeilla hulluimpiakin ideoita ja ennenkaikkea haastaa itseni tekemään asiat uudella tavalla. Alkaen siitä, että luovun perfektionismistani. Harjoitustöiden ei tarvitse olla täydellisiä. Näissä matka on määränpäätä tärkeämpi. Perhanan siisti fiilis, sanonpa!

reliefimalleja

Teoriaosuutta

Mutta niin, takaisin harjoitustöihin. Kaksi muuta plastisen sommittelun tehtävää olivat tehdä kolmiosainen pieni reliefisarja luonnon liikkeestä (materiaalina muovailuvaha tai askartelumassa+peitevärit) sekä suihkulähde (materiaali vapaa). Ne jäivät mulla kotihommiksi ja tuottivatkin vähän enemmän päänvaivaa, eivätkä tuntuneet yhtään niin omilta. Tällaista sain kuitenkin aikaan:

Reliefisarjani "Suuri aalto". Taiteellisesti paluu ala-asteen ensimmäisille luokille ja kuviskerhoon. :D

Reliefisarjani ”Suuri aalto”. Taiteellisesti paluu ala-asteen ensimmäisille luokille ja kuviskerhoon. :D

Reliefien (eli korkokuvien) inspiraationa toimi iltalenkki vielä toistaiseksi jäässä olevan hiekkarannan ohi. Visualisoin mielessäni jo jäiden lähtöä, mutta jostain tuntemattomasta syystä en muuttanut sitä reliefeiksi, vaan päädyin vielä pidemmälle kevääseen ja (jälkikäteen ajalteltuna tylsään) aaltoliikkeeseen. Toki liikettä tuli sarjaan monenlaista, kun aaltojen lisäksi on myös poishuuhtoutuneita jälkiä ja järjestykseen asettautuneita roskia, mutta oisin kyllä voinut haastaa itseni taiteellisesti vähän… noh, vähemmän ala-astehenkisesti. Tosin sama ”kokeillaan nyt, kerrankin mulla on lupa tehdä tällaista” -linja jatkuu myös mun suihkulähteessäni. Valitsin materiaaliksi maitopurkin pohjaosan, askartelumassan, peitevärit, strassit ja kuumaliiman. Klassiseen tapaan taiteilin teokseni valmiiksi palautusta edeltävänä yönä pitäen samalla skypetreffejä muusana toimineen ystäväni kanssa.

skypetreffit

suihkulähde 2

Ensimmäisessä kuvassa kuumaliimavesi ei vielä suihkunnut, ja totesinkin ettei rakosista lirisevä neste ole tarpeeksi vauhdikas palautettavaksi, joten pienen hiomisen jälkeen keksin, kuinka saan kuumaliimasuihkun aikaiseksi: Irrottamalla pistoolin johdon seinästä, jolloin liimamassa muuttui hetkessä vähän jähmeämmäksi. Tämä on todellakin miniatyyriräpellystä, enkä onnistunut kuvaamaan lopputulosta tämän paremmin, mutta kyllä, suihkulähteen suunta on nyt nouseva. Kivet ja maa on siis muotoiltu askartelumassasta ja maalattu peiteväreillä, vesi on strasseilla ryyditettyä kuumaliimaa. Bazinga!

Neljännestä työstä kuulette myöhemmin lisää. Se on menossa lahjaksi pienelle ihmeelle, joka on aikonut saapua maailmaan parin viikon päästä. Ja minä sain kunnian tulla pyydetyksi kummitädiksi! Voi rakkautta. <3

Viime viikolla meillä oli ohjelmassa myös teollisuusalan historian luentoja ja muutama museovierailu. Keski-Suomen museossa räpsin jo ihan innoissani otoksia, kunnes bongasin kyltin jossa kerrottiin, että luonnollisestihan museossa otettuja kuvia saa säilöä vain omissa kokoelmissaan, ja kaikenlainen julkaisu somessa jne. on kielletty. No shit Sherlock, eipäs tullutkaan mieleeni siinä vaiheessa kun intoilin nenä kiinni ympäröivässä plekissä valtavasta pienoismallista, johon oli rakennettu Jyväskylän kaupunkialue sellaisenaan, kuin se oli vuonna 1952. Kaupunkisuunnittelufetissini on oikein hyvinvoivassa kunnossa, kiitos kysymästä, ja vietinkin pienoismallin äärellä sellaisen puolisen tuntia aikaa. Vaikka olenkin syntynyt konkreettisesti Jyväskylässä, Keskussairaalassa armon vuonna 1987, niin olen varsinaisesti asunut täällä vasta viimeiset kymmenisen vuotta. Kymmeneen vuoteen mahtuu kuitenkin mooonta vanhaa taloa, joissa olen elänyt omaa historiaani tässä kaupungissa. Kotitaloja, semikotitaloja, kouluja ja lenkkireiteillä tutuiksi tulleita pikkukatuja. Tajusin etten ole kiintynyt kovinkaan moneen sellaiseen rakennukseen täällä, jotka eivät ole olleet omalla paikallaan jo vuonna 52. Matkakeskus on niitä ainoita. Hurjaa.

asphalt world 2Niin mitenniinmuka tästäkin vois huomata sen rakkauteni kaupunkiarkkitehtuuriin ja vanhoihin taloihin? En myönnä mitään.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Portfoliopostaus: Plastista sommittelua

  1. Perfektionismista irti päästäminen on oman kokemukseni mukaan liki ainoa keino saada mitään aikaiseksi räytymättä. On kiva lukea muiden saavutuksista sillä saralla, vaikka viimeisen yön skypejumitus vähän räytymiseltä kuulostaakin… Ja tutulta.

    Oikeastaan halusin kuitenkin sanoa etsineeni mallina käyttämäsi Cartier-Bressonin kuvan nimeä, ja se ei nähdäkseni ole The Asphalt World. Kuvan todennäköisesti luvatta julkaisseen tumblr-blogin nimi on ilmeisesti lähtenyt elämään omaa elämäänsä kuvan yhteydessä, mikä ei sinänsä ole ihme, koska kuvalla ei taida varsinaista nimeä ollakaan. Oikeudet omistava Magnum Photos antaa vain seuraavat tiedot:

    USA. New York City. Manhattan. Downtown. 1947.
    http://www.magnumphotos.com/image/PAR73674.html

    • Ohhoh, data kuvan nimen suhteen olikin mennyt multa kokonaan ohi! Kiitos korjauksesta, päivitän sen tekstiinkin.

      Perfektionismi on kyllä yksi perkele. Joissakin asioissa toki hyväksikin, mutta niissä toisissa taas ei niinkään. Pitäisi aina vaan tiedostaa se, milloin täydellisyyden tavoittamisen pakko on oikeasti välttämätöntä, ja milloin taas vaan oman pään tuottamaa saastaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s