Enskariviikko-pikaselfhelp

Perinteiseen tapaan enskariviikko valkenee unettomalla yöllä. Kello on puoli neljä ja väännän sotkuisessa keittiössä makaronilaatikkoa, jotta ehtisi tällä viikolla syödä jotain muutakin kuin valmiseineksiä. Tarkoitus kyllä olisi yrittää nukkua pari tuntia ennen aamua, sillä enskariviikkojen vahvoihin aloituksiini kuuluvat myös kahdentoista tunnin ja kolmen työpaikan työpäivät. Aamuksi Teatterikoneelle, sieltä iltapäiväksi Aprilliin halloweenhommiin ja lentävällä lähdöllä Muurameen illaksi läpimenoa seuraamaan. Hyvin jaksaa. Mutta ne unet tulisivat kyllä tarpeeseen…

Kuva (c) Risto Pätsi

Parhaissakin perheissä @Murmuu-teatteri. Kuva (c) Risto Pätsi

 

Kunhan tämä viikko on ohi, on osaltani ohi ensimmäinen produktioni Murmuulla ja ensimmäinen sesonkini Aprillissa. Kaksi viikkoa myöhemmin on ohi ensimmäisen puvustukseni teko Kaupunginteatterin lavalle ja marraskuun lopussa loppuu myös kaksitoista kuukautta kestänyt vuokrasopimus nykyisessä asunnossa. Kaikki tämä on pistänyt miettimään, kuinka en olisi vuosi sitten osannut ennustaa mitään tämänhetkisestä elämästäni. En tiennyt töistä, en työkavereista, en ihmissuhteesta, en uudesta kodista remontteineen. Lähdin tähän vuoteen ainoana missionani edetä johonkin. Etenin pidemmälle kuin uskalsin haaveillakaan.

Nyt oon taas lähdössä johonkin uuteen, josta en vielä tiedä paljoakaan. Rikun kanssa pressikuvien pohjalta synnytetyt suunnitelmat etenevät kuin vastapuhalletut saippuakuplat: leijailevat ennustamattomiin suuntiin ja ovat kauniita ja herkkiä puhkeamaan. Ideamylläkän keskeltä alkaa kuitenkin jo hahmottua ydin sille, mitä aletaan tehdä. Nimikin on jo päätetty. Meistä tuli Linssilume. Kiitos Japi nimen keksimisestä! Mukana on kaksi muutakin luottotyyppiä, enkä oikein malttaisi odottaa, että lopultakin olisi aikaa tehdä suunnitelmia eteenpäin. Viikon päästä jos valvon tätä maanantain vastaista yötä, niin todennäköisesti siksi, että enskarin jälkeisen masennuksen sijaan pääni on vallannut hallittu kaaos tulevaisuudensuunnitelmista.

Jos siellä ruudun toisella puolella tätä lukee joku, joka miettii että pitäisikö uskaltaa vai eikö pitäisi, niin mulla on yksi neuvo: Uskalla. Saattaa se hetken kirpaistakin, mutta kyllä se lopulta on sen arvoista. Trust me. Kokemusta on.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s