Parasta elämässä

mörköjananna

Ensin tuli tyrmistynyt kirosana. Sitten tuli ärsyyntyneet viisi seuraavaa, ikkunasta paistoi räntäinen maisema. Miehelle puhelu ja salamalähtö töihin. Mulla piti olla remppapäivä, niin olin ajatellut, mutta koirat piti käyttää vielä ulkona ennen sitä. Russelille nuttu niskaan, itselle pipo ekaa kertaa tälle syksylle. Pinkki, riiteli tai mätsäsi hiusten kanssa, miten sen nyt ottaa. Valjaat, panta, hihnat ja ulos. Ei auta. Puoli vuotta se vaan kirpaisee. Talvi.

Olin ajatellut kiertää korttelin, tai ehkä kaksi. Kumpikaan koirista ei yleensä räntäsateesta juuri perusta, enkä itsekään ole ylin fani. Ajatuksissani päädyin kuitenkin hongikonharjun juurelle, ja koska koirat päättivät yhteistuumin suunnata tien yli harjulle vievän polun suuntaan, menin niiden tahdon mukaan. Ylämäki kivikkoa, tuuli tuiversi ja toi räntää Tuomiojärveltä päin. Sade loppui hetken käveltyämme, ja pian olimme jo harjulla kaupunkialueen korkeimmilla kohdilla. Hengitin raikasta ilmaa syvään ja yllätyin siitä, miten hyvältä se tuntui. Ei se innosta silloin, kun pyöräilee töihin tai kantaa kauppakasseja kotiin, mutta lenkillä onnellina vipeltävien pienten koirien kanssa tallustaessa se tuntui ihan yhtä hyvältä, kuin ensimmäisten kesäpäivien lämpö paljailla säärillä toukokuussa.

Heinänkorret taipuivat tuulen voimasta melkein vaakasuoraan, mutta mun hymy levisi korvasta korvaan ja koko kropan täytti päätähuimaava onnellisuus siitä, että elämässä on just nyt kaikki just näin. Koiriakaan ei tuntunut palelevan, joten vein ne hetkeksi koirapuistoon höseltämään, sitten harjun yli metsän läpi Tuomiojärvelle ja rantaa pitkin kotia kohti. Räntäsade alkoi uudestaan, tavaraa tuli Laajavuoren suunnasta suoraan silmiin. Horisontti katosi vastarannalta. Kiersin kotiiin pidempää reittiä.

Mulle todellista onnea on saada jokapäiväisessä elämässä tehdä valintoja myös hetken mielijohteesta. Viiden eri työpaikan välillä pyöriessä aikataulut ovat väkisinkin täynnä muuttujia. Minua ei häiritse lähteä toisinaan töihin puolen tunnin varoitusajalla, kun vastapainona on näitä päiviä, kun voin päättää tekemisistäni sekunti kerrallaan. Olen luonteeltani itsekin niin tuulella käyvä, että vihaan toistuvia rutiineja ja ennalta suunniteltua elämää. Toiset saa turvaa siitä, että tietävät viikonloppujen olevan vapaat. Mulle turvaa tuo se, että mitään ei tiedä ennalta. Joskus yllättävä räntäsade voikin muodostua viikon virkistävimmäksi hetkeksi.

Remppahommat vaihtuivat loppupäivänkin osalta pyykinpesuun, koirat ansaitsevat kaiken kiireen keskellä edes yhden päivän viikosta, että saavat olla koko ajan ihmisseurassa (ja mä yhden, jolloin saan olla vaan niiden kanssa). Freelancerin sunnuntai on toisinaan tiistaisin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s