Mustavalkoisia unelmia

Taas tämä on mennyt näin. Muuton ollessa tiedossa ei enää huvita tehdä vanhassa asunnossa mitään asumisviihtyvyyden eteen. Sen sijaan unohdun selailemaan sisustusblogeja, nettikauppoja ja Pinterestiä tuon tuosta. Muuttopäivä on edelleen auki, oikeastaan myös kuukausi, mikä ei millään tasolla vähennä tuskaani. Kun olis edes merkintä kalenterissa, johon vois laskea päiviä ja tietäisi, onko pakkaamisessa jo jotain järkeä, niin saattaisin saada jotain aikaan. Nyt vaan unelmoin ja odotan remonttia valmistuvaksi.

My secondhand life -blogin Maiju kyseli postauksessaan, millaisia lukijoiden unelmakodit olisivat, jos vain taivas olisi rajana. Jäin miettimään asiaa ja tajusin oikeastaan asuneeni unelmakodeissani lähes koko ikäni, vaikka raja on mennytkin taivasta matalammalla. Lapsuudessa se oli omakotitalo maalla, iso vinttihuone ja naapurissa hevostalli. Lukioikäisenä toiseen kaupunkiin muutettuani 70-luvun retrohenkinen kimppakämppä keskustassa, parikymppisenä Jyväskylään päädyttyäni satavuotias puutaloasunto kaakeli- ja pönttöuuneineen laitakaupungilla, ja viimeiset tiiviit työvuodet taas 40-luvun kerrostaloasunto keskustan tuntumassa, leveät ikkunalaudat ja remontoitu keittiö. Jokainen niistä on ollut toteutunut unelma, asunto juuri kyseisen elämäntilanteen tarpeisiin ja toiveisiin.

Unelmakodissani olisi suuressa olohuoneessa tällainen ruokapöytä…

Toki olen vuosien aikana ehtinyt haaveilla myös mansardikattoisista sympaattisista pikkumökeistä, funkkishenkisistä selkeälinjaisista okt-kaunottarista, jugendajan kerrostalokaksioista, retrorivareista ja uutuuttaan kiiltävistä loft-henkisistä lukaaleista järvinäköalalla. Huikeimmissa ideoissa sitä asuisi kokonaan toisessa maassa, suurkaupungissa jossa kukaan vastaantulija ei olisi tuttu. Käytännössä kuitenkin kun tämän elämäksi kutsuttavan palapelin palasia alan pyöritellä, päädyn aina samaan lopputulokseen, että Jyväskylästä en tahdo lähteä ”ihan vielä nyt”. Tämä ihanvielänyt on kestänyt jo yli yhdeksän vuotta ja saanut aikaan sen, että olen juurruttanut tänne itseni niin ammatillisesti kuin lähipiirinkin ansiosta. Niinpä mä palaan myös aina siihen lähtökohtaan, että unelmakodin raamit täytyy rakentaa Jyväskylän rajojen sisässä.

…sen ympärillä tällaiset tuolit…

Toisaalta kun olen tällainen tuuliviiri unelmien suhteen, tämä kevyt rajaus helpottaa huomattavasti päätösten tekemistä unelmakotienkin suhteen (ja kun on tottunut unelmakodeissaan asumaan, niin en mä tavallisiin asuntoihin enää tyydy, toim. huom., hehe). Nyt mahdollisuuksia rajaa omalta osaltaan myös se, että kotia rakentamassa kanssani (toim. huom. tähänkin, että jos tässä nyt saivarreltaisiin kirjaimellisyyksillä, niin kotia meille rakentamassa…) on myös toinen ihminen, jonka toiveet ja tykkäykset ovat väistämättömästi yhtä tärkeitä kuin omanikin. Hyvin meillä on kyllä tähän asti kaiken valitseminen mennyt. Monien pintojen suhteen on keskusteltu värivaihtoehdoista pitkällisesti ja päädytty lähes aina kevyenä kompromissina, ta-ta-ta-daa: mustaan. Jep. Koska överit ovat tunnetusti paremmat kuin vajarit! Lattiat ovat kauttaaltaan mustat, ja mustaa tulee löytymään myös muutamista seinistä sekä keittiön kaapeista, välitilalaatasta ja työtasoista. Hupsistaheijaa. Näin siinä käy, kun kammoaa maalaisromantiikkaa ja on niin totaalisen kyllästynyt pohjoismaisiin pelkkää valkoista -sisutuksiin.

…ja päällä kaksi tällaista lyhtyä.

Onneksi tulevassa kodissamme on myös vähintäänkin tarpeeksi tilaa ja paljon isoja ikkunoita tuomassa vastapainoa mustille pinnoille. On myös takka, sauna, kaksi parveketta ja järvenranta. Kaiken muun ihanko oikeasti me löydettiin näin ihana koti- älyttömyyden lisäksi tämä unelmakämppä löytyi juuri sieltä mistä ei koskaan enää pitänyt: hyvinkin tavallisen oloisesta kerrostalosta. Ja kuinka onnellinen minä olenkaan. Kaikkien työkiireiden keskellä on yksinkertaisesti helpompi olla huolehtimatta lumitöistä, nurmikonleikkuusta ja muusta oman pihan mukanaantuomasta ajanvietteestä. Ihan tarpeeksi haastetta siinäkin, jos meinaan saada edes pari huonekasvia kestämään tahdissani talven yli. Keväällä parvekkeelle ruukkukasvimaa…

Ja mitä tulee linkittämiini kuviin, ihana älyttömyys jatkuu. Ne on kaikki ostettu jo. Pöytä (Shout) ja tuolit (Tundra) odottavat vielä remontin valmistumista, mutta lyhdyt (Iglu) voisivat päästä käyttöön nykyisessäkin kämpässä, jos esimerkiksi vaivautuisin siivoamaan täällä sen verran, että ne erottuisivat kaiken ”olkoon tässä siihen asti että muutetaan” -roinan keskeltä. Työhuonekin on niin katastrofaalisessa kunnossa, että olen onnellinen siitä, että työnteko on viimeaikoina ollut melko pitkälti muualla kuin kotona ompelukoneen ääressä suoritettavaa.

Ja tuollaiset lamput makkariin. Kyllä tulee hyvä. Ah.

Ja tuollaiset lamput makkariin. Kyllä tulee hyvä. Ah.

Täten lupaan tarttua toimeen nyt, ja yrittää saada tämän nykyisen kodin asuttavaan kuntoon vielä tämän illan aikana, ja Iglut etukäteiskäyttöön. Onhan se haaveilu tunnetusti askeleen pidemmällä, jos saa sytytettyä kaksi tuikkua toimenpiteen ajaksi.

Ps. Kulta, jos luet tätä, niin muistuttaisitko mua, miten olisin tämänkin kirjoitusprosessin aikana ehtinyt maalata jo ainakin yhden patterin. Sitten oltaisiin taas yhden patterinmaalauksen lähempänä muuttoa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s